Herkullinen linssimuhennos ja omenaraastekakku

Tänään keittiössämme oli jälleen vieras, jolle oli mukava kokata jotain pöytään laitettavaa. Vinkkejä vierastarjoiluun kävin hakemassa Hellapoliisilta.Hänen blogistaan tarjoiluuni päätyi omenraastekakku,jota voin suositella lämpimästi muillekin. Kakku on mehevän ja hyvän makuinen, eikä sen valmistaminen ollut konstikasta. Jopa raatimme vaativammat jäsenet, lapset, pitivät kakusta kovasti. Niinpä tuo kakku tuli syötyä jo heti tänään. Hellapoliisin tapaan en tehnyt kakkuun kuorrutetta.

Ruuaksi tarjosin nopeasti ja "itsestään" valmistuvaa Herkullista linssimuhennosta. Tämän linssimuhennoksen ohje löytyy myös Risentan punaisen linssin pakkauksesta.

Herkullinen linssimuhennos

(4-5 annosta)

• 2 sipulia


• 2 dl punaisia linssejä


• 4 dl kasvislientä


• 1 tölkki tomaattimurskaa


• 2 rkl tomaattisosetta (minä käytin ketsuppia)


• 1 tl oreganoa (minä korvasin tämän pizzamausteella)


• mustapippuria


• (laitoin lisäksi valkopippuria)


• (tähän olisi sopinut hyvin myös chilit tai Tabasco-kastike, mutta vieraan tuntien välttelin tulisia mausteita - kaikki eivät pidä tulisesti maustetusta ruuasta)

Silppua sipulit ja huuhdo linssit. Keitä niitä kasvisliemessä 5-6 minuuttia. Lisää tomaattimurska ja keitä vielä 5 minuuttia. Mausta tomaattisoseella (ketsupilla) ja mausteilla.

Itse tarjosin linssimuhennoksen ihan vain leivän ja tuoreiden vihanneksien kanssa, mutta muhennos sopii myös spaghetin, riisin ja papujen kastikkeeksi. Voipa sitä laittaa lasagneenkin sekä piirakoiden ja pizzojen täytteeksi.

Mausteita - ääätsiih

Siivosin tänään koekeittiömme maustehyllyn. Meillä tosin eivät mausteet ole hyllyssä vaan laatikossa. Listasin tuonne sivuihin kaikki keittiössämme käytössä olevat mausteet. Ne kertovat omaa kieltää meidän makumieltymyksistämme. Esim. jalapeno, cayennepippuri, chilijauhe, Tabascokastike sekä paprikat todistavat mieltymyksemme tulisiin ruokiin - meksikolaisia ruokia tulikin talvella kokeiltua monen sorttista, eikä niistä kaikista tullut edes blogattua. Vaan mitäpä kertovat oregano, basilika sekä pizzamauste? Ne johdattelevat keittiömme italialaisiin makuihin ja tuoksuihin. Harmi vain, että italialaisista ruuista pöydässämme ovat piipahtaneet useimmin pizza ja ah niin ihana tomaattikeitto (tiedän, että Italiassa on paljon laajempi ruokavalikoima ;-P .

Omituisiakin löytöjä hyllystä löytyi, sillä mihin ihmeeseen käytämme sitruunapippuria? Se nimittäin on mauste, jota keittiöraatimme mies ei voi sietää. Ostin sen kerran jotain kalaruokaa varten, mutta taisinpa saada syödä yksin koko sapuskan. Sitten ihmetyksekseni löysin maustehyllystä myös hopeapalloja ja strösseleitä. Hopeapallot ovat minusta niin kurjan isoja, että olisi ikävää jos tee/kahvipöydän vieras katkaisisi mokomaan hampaansa.

Sinappijauhetta olemme käyttäneet vain walesilaisiin paahtoleipiin, mutta kuulemma sinapin tekeminen ei olisi vaikeaa. Täytynee käyttää jauhe kesällä loppuun, jos sinappipurkki tulee puristettua grilliherkkujen kanssa tyhjäksi...paitsi, että meillähän ei makkaraa syödä :-)

Pomeranssinkuorta oli maustehyllyssämme useampikin tötterö. Ilmeisesti olen joulun aikaan aina muka unohtanut ko. mausteen ja ostanut sitä sitten uudestaan. Samanlainen episodi oli näemmä käynyt myös curryn kanssa, sillä sitäkin löytyi enemmän kuin riittävästi.

Vaan mitäpä teidän muiden ruokablogaajien maustehyllyistä löytyy? Ottakaa haaste vastaan ja raottakaa maustekaappinne sisältöä ;-P

"Belfastin pata" (****)

Helatorstaina koekeittiössämme oli myös vieraita. Toinen heistä oli juuri lentänyt koto-Suomeen Irlannista ja niinpä päätimme ilahduttaa matkalaista "Belfastin padalla". Pata oli kyllä hyvää, vaikka sillä ei ollut oikeasti mitään tekemistä Belfastin kanssa ;-) Tietääkö joku, onko sellaista ruokaa oikeasti olemassa kuin Belfastin pata, ja jos on niin mitä siihen siihen tulee?

Valitettavasti en ehtinyt ottamaan pataruuastamme kuvaa, mutta ainekset olivat jotakuinkin seuraavanlaiset:

• kanasuikaleita


• kesäkurpitsaa


• varsiselleriä


• paprika


• (omena olisi sopinut hyvin soppaan myös)


• sipulia


• porkkanaa


• kanalientä


• keitettyä täysjyväriisiä


• suolaa

Homma lähti kasvisten pilkkomisesta ja kanasuikaleiden ruskistamisesta.Sen jälkeen vain kasvikset kanojen seuraksi ja vettä päälle niin, että ainekset peittyvät. Lisätään kanaliemikuutio ja annetaan hautua. Laitetaan riisit keittymään. Lopuksi kipataan valmiit riisit pataan ja annetaan vielä kiehua hetkisen.

Tarjotaan raikkaan veden ja leivän + salaatin kanssa.

Nokkostarina

Helear pyysi kertomaan jonkin nokkosiin liittyvän tarinan. Tämä tosin voi olla niitä tarinoita, joita kukaan ei halusi kuulla, mutta kuulee sen kumminkin ;-) .

Joskus teininä innostuin kanssa nokkosista ja löysinkin todella oivallisen paikan, josta nokkosia kerätä. Paikka jääköön vielä salaisuudeksi. Nokkoset olivat siinä paikassa ihan älyttömän reheviä ja niitä oli PALJON. Keräsin niitä äidille ja äiti pisti nokkoset pataan tehden niistä nokkoskeittoa. Keitettäessä nokkoset jo hiukan haisivat epämiellyttävälle aromille, mutta vasta tyrmäävän makuista nokkoskeittoa maistellassaan äiti kysyi minulta, mistä olin nokkoset kerännyt. Vastasin, että sikalan takaa. Nokkoset maistuivat ihan sian kakalle! Niin että ihmekös se, että nokkoset olivat reheviä. Olivathan ne kasvaneet sikalan ilmastointiputken vieressä ja saaneet lantahöyryjä osakseen...

Niin, että sen jälkeen en ole sitten sattuneesta syystä ollut enää nokkosista kiinnostunut ;-)

Ruokablogit kisaavat pekoniresepteillä

Neuleblogien pitäjillä oli talvella omat neuleolympialaiset, mutta nyt tapahtuu ruokablogien rintamalla. Kenestä tulee tämän vuoden Pekonikuningas tai -kuningatar? Lue aiheesta lisää Sorsanpaistajan blogista.Tsemppiä pekonikisaajile!

Louhettaren epätieteellinen koekeittiö skippaa tämän kilvan siitä syystä, että keittiöömme ei kuulu possu missään (näkyvässä ;-) ) muodossa. Kevään tulessa ja vaatekerrosten ohetessa keittiömme kokkiporukan aikuisväestö on ryhtynyt ruokaremonttiin. Alamme nyt entistä enemmän tutkimaan kasvisruokien maailmaa, lihana pyrimme käyttämään lähinnä kanaa tai kalaa.

Jäit kiinni, joten kommentoi

KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.

Minä jäin tähän satimeen Suurperheen vilinää -blogissa

Omenainen pullapiirakka (****)

Toimittajan työ on yleensä hyvin hauskaa, sillä siinä pääsee ottamaan selvää monenlaisista mielenkiintoisista asioista ja ilmiöistä. Yksi tällainen oli viime lauantaina, kun kävin tutustumassa paikallisessa kansalaisopistossa hedelmä- ja vihannesveistotaiteeseen. Kurssilaiset opettelivat siellä veiston perustekniikat ja tekivät sitten lopputyönään upeita taideteoksia vesimelonista. Tätä ennen he ottivat tekniikan haltuunsa tekemällä omenasta lehtiä ja porkkanasta käpyjä.

Minun matkaani tuolta toimitusreissulta tarttui veistoon tarvittava muotoiluveitsi, jonka käyttöä innostuin kokeilemaan koekeittiössä. Kuvan omenakukat on tehty piparkakkumuottia käyttäen ja lehdet muotoiluveitsellä. Mikäli kokeilette omenaista pullapiirakkaa kannattaa veistoharjoitukset jättää väliin, sillä piirakasta tulee maukkaampaan jos omenalohkot peittävät koko piirakkalevyn.

Näitä tarvitset:
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariinia
3 dl maitoa
25 g hiivaa tai 1pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemumma



Pinnalle:
Kanelia ja sokeria
omenalohkoja

margariinia
Vatkaa munat ja sokeri. Lisää lämmin maito, johon hiiva on liotettu (tai jos käytät kuivahiivaa lisää se jauhojen joukkoon), sulatettu rasva ja mausteet. Sekoita joukkoon jauhot ja alusta taikina.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Kohota taikina.

Voitele piirakka margariinilla. Ripottele pinnalle kaneli ja sokeri. Lado omenalohkot. (Laita vielä kanelia omppujenkin päälle) Paista 200 asteessa noin 20 min.

Omenataideteoksiin haksahtaminen pullapiirakan teon yhteydessä tiputti koekeittiömme raadin pisteet neljästä tähdestä kolmeen. Nimittäin ilman niissä kohdissa, joissa omenaa ei ollut piirakka maistui kuivalta. Omenalohkojen kera pullapiirakka ansaitsee neljä tähteä makunsa ja nopean valmistamisensa ansiosta.

Tomaattinen linssikeitto (****)

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla linssejä ruoanlaitossa. Ostin pussillisen linssejä paikallisesta terveyskaupasta ja sain neuvoksi, että linssit sopivat oikeastaan kaikkeen ruoanlaittoon - keitoista kastikkeisiin.

Koekeittiön muu väki oli vähän epäluuloinen moisten pillerin näköisten nappuloiden suhteen, mutta siitä huolimatta pistin padan porisemaan. Annoksesta syö neljä lautasellista, joten leivän ja salaatin kanssa ruoka on niin tukeva, että se pitää nälän loitolla pitkään.

Näitä tarvitset:

1 (puna)sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl tuoreinkiviääriä
1 kasvisliemikuutio
½ tlk tomaattimurskaa
2 dl punaisia linssejä
öljyä,laakerinlehti tai liperiä ja vettä

1. Silppua sipuli, valkosipulinkynsi ja noin 1 tl
   inkivääriä.


2. Kuullota edellä mainitut kattilan pohjalla
   öljytilkassa.


3. Huuhtele 2 dl linssejä ja lisää ne kattilaan.
   Lisää linssien päälle 8 dl vettä,
   kasvisliemikuutio ja laakerinlehti tai liperiä.


4. Anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää ½ purkkia
   tomaattimurskaa ja anna kiehua hetken aikaa lisää.

Keitto saa vielä syvyyttä ja makua valkopippurilla ja vihreällä tai/ja punaisella Tabascokastikkeella.

Raatimme aikuisväestö antoi keitolle neljä tähteä, lapset olivat niin epäluuloisia keiton suhteen, että he turvautuivat toiseen ruokalajiin.

Munako terveellisempää kuin peruna?

Tällä viikolla YLEn uutispalkissa on pyörinyt uutinen, joka kyseenalaistaa vähärasvaisen ruoan merkitystä terveydelle. Martat ovat keskustelleet niin ikään asiasta Ruokapalstallaan. Joku keskutelijoista heitti "kehiin" Harvardin uuden ruokapyramidin, joka poikkeaa aika tavalla nykyisistä ruokasuosituksistamme.

Tosi hyvä juttu tuossa uudessa ruokaympyramidissa on se, että sen kivijalkana on liikkuminen ja painonhallinta. Se mikä suomalaisessa ruokapyramidissa muodostaa jalustan eli runsaasti hiilihydraatteja tuottavat ruoka-aineet kuten viljavalmisteet ja perunat ovatkin Harvardin pyramidissa siirretty aivan huipulle yhdessä punaisen lihan kanssa. Tätä päälaelleen käännettyä pyramidia selitetään sillä, että kun punainen liha korvataan lähes kokonaan kanalla, kalkkunalla, kananmunalla tai kalalla ja kun voi ja tyydyttymättömät rasvat korvataan kasviöljyillä, kolesteriarvot paranevat.

Uutena lisänä Harvardin ruokapyramidiin on tuotu pähkinät ja palkokasvit, joita tulisi syödä peräti 1-2 kertaa päivässä. Pähkinöitä runsaasti syövät ihmiset eivät kuulemma sairastu tilastollisesti niin usein diabetekseen tai kuole sepelvaltimosairauksiin (kts. Parrotsin sivu).

Jännityksellä nyt seuraan, että koska Suomessa romutetaan vanha ruokapyramidi ja siirrytään tähän uuteen - vai tuleeko kohta Harvardin pyramidin kaatava teoria. Sitä odotellassa ja jos vielä uskot perunan hyvää tekevään voimaan niin käypä bongaamassa itsellesi oma arpanumero Louhetar -lehden sivuilta. Arpavoittona on Idusta alkaen - rakkaudesta Lopen perunaan" -kirja.

Arkinen lohimureke (***)

Laadimme koekeittiössämme viikon ruokalistan. Ruokalista on kätevä, sillä se nopeuttaa kaupassa käyntiä eikä joka päivä tarvitse pysähtyä kysymään, että mitähän tänään söisimme. Tuossa alla tämän viikon ruokalista, jota emme ole kuitenkaan ihan orjallisesti noudattaneet ylltättävien iltakiireiden vuoksi. Noina iltoina ja päivinä olemme turvautuneet valmis- tai puolivalmisruokiin. Tavoite olisi kuitenkin oppia organisoimaan ruokaa myös pakastimeen, jotta pystyisi vähentämään kaupasta ostetun valmisruoan määrää...Tästäpä uusi projekti :-) .

Maanantai 30.1.2006
perunaa ja jauhelihakastiketta

Tiistai 31.1.2006
makaronilaatikkoa
karjalanpaistia + perunaa

Keskiviikko 1.2.2006
lihapullia ja makaronia / karjalanpaistin loput
lohimureketta + perunamuusia

Torstai 2.2.2006
perunaa ja lihapullaa
broilerikiusaus

Perjantai 3.2.2006
pyttipannu lihapullista
kalapihvit ja perunamuusi
(tee valmiiksi jauheliha-spaghettivuoka)

Lauantai 4.2.2006
jauheliha-spaghettivuoka
tonnikalapizza
(herneet likoamaan)

Sunnuntai 5.2.2006
hernekeittoa + pannaria
kaalikääryleitä

Maanantai 6.2. 2006
hernekeittoa

Valmiiksi laadittu ruokalista auttaa myös sujauttamaan kahdesti viikossa muuten niin vaikeasti maakrapujen pöytään istuvan kalan. Tämän postauksen reseptiksi nappaankin keskiviikkona nautitun arkisen lohimurekkeen.

Näitä tarvitset:

400 g lohifilettä
1 tl suolaa
hiven valkopippuria
1-2 rkl margariinia tai öljyä
3 dl keitettyä ja jäähdytettyä maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
2 munaa
roseepippuria (mieluiten EI rouhittua)
nippu tilliä (tai kuivattua tilliä)

Kiehauta maito ja anna sen jäähtyä. Voitele pitkänomainen vuoka. Jaa kala
pienmpiin osiin ja laita kulhoon kaikki muut aineet paitsi tilli. Soseuta ainekset tehosekoittimella tai yleiskoneella tasaiseksi massaksi. Silppua lopuksi tilli ja sekoita joukkoon. Kaada taikina vuokaan, peitä se alumiinifoliolla ja laita uunin alaosaan.
Paista n. 125-150 asteessa reilu tunti. Tarjoa esim. perunamuusin ja porkkanaraasteen kera.

Tehdessämme lohimureketta oli meillä käytettävissä vain roseepippurirouhetta, joka osoittautui liian ronskiksi mausteeksi lasten suussa. Tämän lisäksi jääkaapistamme löytyi vain 300 grammaa lohifilesuikaletta. Isompi kalamäärä olisi tehnyt murekkeesta hiukan kalaisemman makuisen. Näiden ongelmien vuoksi raati tiputti ruoan tähtimäärän kolmeen neljästä.

Kääretorttuleivos (*****)

Joskus puhelin voi soida ja yllätysvieraat ilmoittavat tulostaan. Toisinaan sitä tekee mieli herkutella ihan muuten vaan. Tämä leivonnainen syntyy noin puolessa tunnissa, mutta lopputulos näyttää - ja etenkin maistuu todella herkulliselta. Kääretorttuleivoksilla tai -kakulla olemme koekeittiössämme juhlineet jo monet raatilaisten merkkipäivätkin. Koska kakusta tulee sopivan pieni, niin se ei jää myöskään roikkumaan jääkaapin uumeniin pakkosyötäväksi. Kääretorttupohja on myös gluteeniton.
Näitä tervitaan:

• 3 munaa


• 1½ dl sokeria


• 3/4 dl perunajauhoja


• 2 rkl kaakaojauhetta


• 1 tl leivinjauhetta


• vaahtoutuvaa kermaa tms. valmistetta


• hilloa, banaania tai säilykehedelmiä tms. mieluista täytekakun täytettä

1. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen.


2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi


3. Yhdistele keskenään kaikki jauhot ja leivinjauhe ja lisää se seuloen vaahtoon.


4. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.


5. Paista uunin keskiosassa 250 asteessa n. 5 minuttia. Paistamista kannattaa vahtia, sillä ohut torttupohja kypsyy todella sähäkästi. Mikäli pinta pääsee palamaan (koekeittiössämme näin käy alvariinsa ;-) ) niin tummennutta pintaa pystyy aika helposti rapsuttamaan pois eikä maku kärsi.


6. Ripottele hieman sokeria paistuneen torttupohjan pinnalle ja kumoa se esim. leivinpaperin päälle.


7. Poista paistopaperi varovasti. Jos se ei irtoa helposti niin voitele paistopaperin pinta kylmällä vedellä.


8. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tortun pinnalle mieluisesi täytekakun täytteet. Me olemme olemme kaikkein laiskimpina/kiireisimpinä hetkinä heittäneet sisälle vain mansikkahilloa, banaania ja kermavaahtoa.


9. Rullaa pohja tortuksi. Voit jakaa sen valmiiksi annaosleivoksiksi ja koristella mielesi mukaan. Toinen vaihtoehto on koristella koko torttu täytekakuksi kermavaahdolla ja hipsuttaa pinnalle esim. nonparelleja, hedelmiä tms.

Tätä reseptiä olemme siis koekeittiössämme toistaneet useaan otteeseen ja aina se on ollut kaikkien raatilaistemme mielestä erittäin maukasta herkkua! Koska tämä on niin helppo ja nopea tehdä niin tälle ei voi olla antamatta muuta tähtimäärää kuin täydet viisi.

Vielä tähän lopuksi. Koekeittiömme kokeili eilen myös Iloisen leipurin ruokablogista Vierasvarapullia. Hyvältä maistuivat nekin :-).

Kanaa, kanaa, kanaa

Joku on varmasti ihmetellyt koekeittiömme ruokalajien broileripainotteisuutta. Keittiössämme on tosiaan menossa jokin broileriruokien kausi, vaikka toki aina bloggauksien välillä olemme syöneet sitä arkisista arkisinta "mättöruokaakin" . Sitä vain ei viitsi raportoida jauhelihakastikkeesta ja kuoriperunasta :-) . Hiljaisuus blogissa tarkoittaa yleensä sitä, että syömme joko em. ruokaa tai sitten emme ehdi toimitus- yms. kiireiltä kuin heittää pakastepizzan uuniin.

Koekeittiömme esittelyssä jo mainitsinkin jotain niistä raaka-aineista, joita koekeittömme käyttää. Liharuuissa meillä on yleensä joko broiskua, nautaa, poroa, hirveä tai kalaa.

Possua pyrimme välttämään. Joskus sitä tulee salakavalasti syötyä jossain valmishötöruuassa tai leikkeleessä leivän päällä, mutta tietoisesti emme valmista siitä itse mitään ruokaa. Koekeittiössämme soi Bob Dylanin musiikki. Hänkään ei uuden Muistelmat Osa 1 -kirjansa mukaan syö sikaa. Syyksi Dylan heittää:" En syö mitään sellaista, jossa on kolmannes rottaa, kolmannes kissaa ja kolmannes koiraa. Se ei maistu... silleen oikealta." Koekeittiömme syyt ovat yhtä hatusta vedettyjä.

Olemme tehneet epätieteellistä tutkimusta possusta irtoavasta paistinrasvasta. Kun paistetun possun pistää jääkaappiin, tai vaikka sen antaisi olla huoneenlämmössäkin jäähtymässä, hyytyy sen rasva ihan tönköksi. Samaa ilmiötä emme ole huomanneet naudan eikä broilerin rasvan kanssa. Olemme tästä sitten vetäneet oman johtopäätelmämme: rasva tönkkööntynee ihmisen sisälläkin samalla tavalla aiheuttaen erilaisia tukoksia. Teoriaamme vahvistaa myös kertomus yhdestä sukulaisestani, joka kerran epähuomiossa kaatoi joulukinkun paistorasvaa viemäristä alas (niinhän ei saa tehdä!), ja viemäri tukkeutui todella pahasti. Niin että viemärin putkisto on kuitenkin paljon suurempi kuin ihmisen "putkisto"... Muuten sianlihan maku on kyllä hyvää ja olemme sitä syöneet todella antaumuksella ennen tätä epätieteellistä huomiotamme ;-) .

Porkkanaiset röstiperunat (****)

Joskus sitä ihmettelee, miksi jotain ruokaa ei ole älynnyt kokeilla aikaisemmin. Yksi tämmöinen on ollut röstiperunat. Niinpä kun eilen ulkona paukkui pakkanen ja sisätilan mittari alkoi vajoamaan uhkaavasti alle mukavan huonelämpötilan, sytytin Louhettaren koekeittiössä puuhellaan tulen. Siinä puuhellan lämmön lumossa sulin ajatukselle kokeilla röstiperunoiden tekemistä. Ohjeen "päärungon" löysin joltain vegaanien keskustelupalstalta, mutta muuttelin ohjetta jonkin verran, koska halusin päästä eroon jääkaapin uumenista löytyneistä porkkanoista.

Näitä tarvitset:

• n. 400 g perunoita


• n. 100 g porkkanoita


• 1 sipuli


• oliiviöljyä


• suolaa


• mustapippuria


• paprikaa (jos en olisi halunnut koemaistattaa röstejä myös lapsille olisin laittanut joukkoon chilijauhetta ja punaista Tabasco-kastiketta.)


• yrttipippuria (Santa Maria)

1. Perunat ja porkkanat kuoritaan ja raastetaan karkeaksi raasteeksi. Sipuli kuoritaan ja pilkotaan hienoksi.


2. Kasvikset laitetaan kulhoon ja joukkoon sekoitetaan öljy ja mausteet.


3. Nosta raasteesta kokkareita lusikalla lämpimälle pannulle ja litistä kokkareet pieniksi pihveiksi.


4. Paista pannulla kiinteiksi ja kullanruskeiksi.


5. Tarjoa röstit heti esim. kanan kanssa

Joissakin löytämissäni ohjeissa "röstitaikinaan" lisättiin myös kananmunaa ja/tai perunat olivat hieman esikypsennettyjä, mutta juttu toimi mainiosti ilman ko. lisäyksiäkin.

Raadin aikuisväestölle röstit maistuivat todella hyvin, mutta erityisen nirso pikkuväki oudoksui omituisia pihvejä. Heille olisi maistunut kuulemma kaupan porkkanaletut paremmin. Vaan röstejä teemme varmasti toistekin, mutta silloin täytyy kehitellä niiden kanssa vielä joku näpsäkkä kastike.

Siiklipään uuniperunat ja savukalakastike (*****)

Louhetar -lehdestä tuttu sarjakuvahahmo Siiklipää heittää ruudussaan aina jotain päivänpolttavaa Lopesta ja sen asukkaista. Loppi on tunnettu perunastaan ja Siiklipää on aito loppilainen päätään myöden ;-) . Siiklipään perheessä syödään perunaa, jota vaimo Roosamunda joka päivä valmistaa. Niinä päivinä kun ruokavastuu on Siiklipäällä valmistaa herra mukuloidensa kanssa uuniperunoita. Työnjako on selvä: mukulat käärivät perunat ja Siiklipää on puhelimessa - kunnalliset asiat kun eivät odota.

Kiireisenä päivänä (näitä tuntuu nyt olevan tällä viikolla paljon) epätieteellinen koekeittiömme turvautui Siiklipään ohjeeseen. Koekeittiön valtasi pari mukulaa ja puhelinkin soi sopivasti, kuten asiaan kuului. Mukuloista pienemmällä riitti askaretta yhdenkin perunan kanssa, mutta vanhempi jaksoi kääriä koko pottumäärän. "Mä kutitan tätä vähän kainaloista", kihersi isompi mukuloista levittäessään öljyä pullasudilla perunan kylkiin.

Näitä tarvitset:

Uuniperunoihin

• 1-2 perunaa syöjää kohden


• oliiviöljyä


• merisuola (mieluiten hienoa)

Kastikkeeseen

• 1 prk (=2dl) kermaviiiä


• n. 100 g savulohta


• maustekurkkua


• ½ punasipulia


• ½ valkosipulinkynttä


• merisuolaa (karkeakin käy)


• valkopippuria


• pieni loraus sitruunan mehua

1. Valitse keskenään tasakokoisia perunoita. Pese perunat hyvin ja kuivaa talouspaperilla. Puolita ne sen jälkeen ja nosta foliopaperipalasten päälle. Sivele perunan puolikkaat oliiviöljyllä. Ripsauta kullekin puolikkaalle hiukan merisuolaa, kääri pakettiin ja nosta vuokaan. Paista potut 200 asteessa noin 45-60 minuuttia eli kunnes ovat kypsyneet.


2. Kun perunat ovat uunissa, valmista kastike. Hienonna sipulit, maustekurkku ja kala. Lisää joukkoon kermaviili, merisuolaa, valkopippuria ja sitruunan mehua. Sekoita kaikki ja laita oleentumaan jääkaappiin.

Raatilaisten hampaiden välissä inhottavasti narskuvat merisuolarakeet olivat vähällä himmentää ruokakokonaisuudelle ajattelemaamme viittä tähteä neljään. Tämän vuoksi suosittelemmekin käyttämään ainakin noissa uuniperunoissa hienoa merisuolaa - ja sellaista hankittakoon myös koekeittiömme maustehyllylle! Muuten ruoka maistui sekä raadin aikuisille että mukuloille. Lapset tosin ihmettelivät jonkin aikaa suolakokkareiden lisäksi myös sitä, että miksi nyt ei kuorita perunoita.

Uuniperunat kastikkeen ja raikkaiden vihannesten kanssa sopivat vaikka illanistujaisiin tai saunaillan ruoaksi. Kastikemäärästä syö noin neljä aikuista.

Kiireisen kokeilijan tuore paprika-chilisalsa (****)

Kiireen ei aina tarvitse tarkoittaa sitä, että pitäisi turvautua kalliisiin ja maultaan latteisiin valmiskastikkeisiin. Tämä herkullinen ja näyttävä paprika-chilisalsa syntyy noin 15 minuutissa. Salsaa ei tarvitse keittää, joten se on todellinen vitamiinipommi ja sen vuoksikin piristävää vaihtelua keittiön kastikevalikoimassa.


Näitä tarvitset:

1 keskikokoinen punainen paprika

½ punasipulia

1 valkosipulinkynsi

½ tuoretta chiliä

1/4 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

vettä

merisuolaa

mustapippuria (rouheena)

(hedelmä)sokeria

1. Kuori ja pienistä sipulit. Pilko paprika ja chili, joista molemmista on poistettu siemenet. Chilien käsittelyssä kannattaa olla varovainen, sillä chilin joutuessa esim. silmiin se kirvelee inhottavasti. Pese tämän vuoksi hyvin kätesi chilien pilkkomisen jälkeen.


2. Soseuta vihannekset esim. sauvasekoittimella sileäksi.


3. Lisää maisteet ja säädä kastikkeen paksuutta oliiviöljyllä ja vedellä. Tarkista maku.

Koekeittiömme väki maisteli kastiketta ensin maissilastujen kanssa odotellessaan varsinaisen ruoan kypsymistä. Raadin mielestä salsa taipui hyvin myös kierrepastan ja uunissa paistettujen broilerin rintaleikkeiden kanssa. Enimmäkseen koemaistajat pitivät salsan mausta, vaikka se ei tällä kertaa kovin tulinen ollutkaan. Chilin siemenet olisvat lisänneet tulisuusastetta muutamalla pykälällä, mutta toisaalta eihän kaiken aina niin "hottia" tarvitse ollakaan.

Raatilaisten mielestä ohjeen sipulimäärä vaatisi kuitenkin hieman säätämistä, sillä nykyisellään sipulien maut määräsivät liikaa salsan tahdin ja tunketuivat ehkä liiankin voimakkaasti esille. Varsinkin kastikkeen jättämä jälkimaku suussa muistuttaa sipulista pitkään. Jälkiruoaksi raati päättikin ottaa jäätelöä.

Raati äänesti salsalle neljä tähteä.

Psst. jos mietit, että mitä ihmettä tuolla toisella puolikkaalla punasipulia tekisit niin pilkopa sekin, mutta kääräise silppu folioon ja heitä pakastimeen. Tällä tavalla säästät taas muutaman minuutin seuraavan kastikkeen kanssa, kun sipulia ei tarvitse enää pilkkoa.

Aurinkoinen broilerikeitto (*****)

Tulisen takapotkun antava broilerikeitto tekee sielulle ja mielelle hyvää. Se on oivallinen ruoka hiihtoretken päätteeksi, mutta tekee terää myös talviflunsasta kärsivälle.

Keiton valmistaminen on helppoa ja siihen kuluu aikaa noin puolituntia. Keitosta tulee noin neljä isoa annosta.

Näitä tarvitset:

2 omenaa
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl maitoa
1 punainen paprika
2-3 valkosipulinkynttä
n. 350 g (hunaja)marinoituja broilersuikaleita
2 dl creme fraichea
öljyä
currya
tupsautus cayennepippuria
muutama tippa punaista Tabasco-kastiketta
mustapippuria
1/2 tl suola

1. Paista suikaleet pannussa. Lisää kypsien suikaleiden joukkoon silputut sipulit ja valkosipulinkynnet se kuutioidut omenat. Anna paistua, kunnes sipulit ovat kuullottuneet ja omenat hiukan pehmenneet.


2. Siirrä broilerit ja kasvikset kattilaan ja lisää jauhot. Sekoita. Lisää vesi, maito ja kanaliemikuutio sekä pilkotut paprikat sekä mausteet. Noudata varovaisuutta mausteiden kanssa, sillä keitosta voi helposti tulla liiankin tulista. Anna porista hiljaisessa lämpötilassa kymmenisen minuttia. Lisää lopuksi creme fraiche ja anna vielä kiehahtaa.


3. Tarjoa leivän ja raikkaiden kasvisten kanssa. Keittoa voi myös hyvin lämmittää seuraavana päivänä, mutta muista että keiton tulisuusaste kasvaa tällöin hieman.

Louhettaren koekeittiön maistajat arvioivat keiton mauksi täydet viisi tähteä.