Noin kuukausi sitten kolme vuotta vanha monitoimikoneeni sanoi lopullisesti sopimuksensa irti. Se oli sellainen noin satasen vempele. Tiistaina äiti tuli käymään ja hän toi nurkistaan pyörimästä tosi retron Kenwoodin. Ohjekirjan mukaan tuo retrovempele on joskus raastanut, pusertanut, möyhentänyt ja jauhanut sekä vatkannut. Nyt Kenwoodin mukana oli vatkain, taikinakoukku ja jokin tunnistamaton osa.
Raastaminen täytyy vielä toistaiseksi siis tehdä käsin ellei sitten hommaa tällaista (keittiökonefriikkinä olen jo pitkään haaveillut tuollaisesta).
Mieheni mielestä retrokaverillamme on vähän liiankin säväyttävän oranssinen väritys. Jep, tätä ei kyllä ihan helpolla "upoteta" nykykeittiöön, mutta sen ajan keittiöiden värityksiin retromasiina on istunut tosi hyvin - ainakin meidän silloinen oranssi kahvinkeitin niin teki.
Kato on käynyt eli kakku on taianomaisesti hävinnyt parempiin suihin :-)
Hyvin pelitti tuo äidin kirpputorilta löytämä vanha Kenwoodi ja sain tehtyä tiikerikakun taikinan sillä tosi kätevästi. Tiikerikakku on mielestäni kyllä yhtä retrojuttu kuin Kenwoodikin, sillä muistan kakun jo omasta lapsuudestani herkullisena leipomuksena, jota äiti leipoi usein vierasvaraksi.
Tiikerikakkua olen tehnyt myös itse usein ja se yksi omien lastenikin suosikkiherkuista. Tällä kertaa kokeilin tehdä kakun eri reseptillä kuin yleensä. Kotikki.netistä löytyikin hyvä ohje. Omassa tutussa reseptissäni munanvalkuaiset vaahdotetaan kovaksi vaahdoksi ja tässä ohjeessa tuo vaihe oikaistiin. Maku oli lasten mielestä yhtä hyvä, ellei jopa parempi kuin aiemmin.
Kuvassa vielä tuo Kenwoodin omituinen osa. Lienekö se myös joku taikinakoukku esim. hiivataikinalle?
Hiukan kosteusvaurioita kärsineestä Kenwood-ohjekirjasta löytyy monia mielenkiintoisia reseptejä.
Mutta nyt taidan mennä keittämään kahvia ja maistamaan miehenkin kanssa tiikerikakkua :-)
Ennen pääsiäistä pyysin miestä käymään Ruohonjuuressa. Ostoslistalla oli:
chian siemeniä vihersmoothieta varten
luomu curryä intialaisia ja muitakin ruokia varten
intiaanisokeria, sillä sokerikin voi olla ravinteikas ja hyvä ruoka, kunhan ei valitse sitä perinteistä hötöhiilariversiota
ja luksusherkkuhetkiin raakasuklaata
Intiaanisokeria testasin heti pääsiäisen Black Forest -kakussa ja hyvää oli. Intiaanisokeri antoi kermavaahdolle tummemman värityksen, mutta myös hyvää makua.
Pääsiäisenä pitäisi kaiketi syödä kananmunia, mutta kun niitä on tullut tässä arkena syötyä nyt niin paljon, päätettiin jättää munat pääsiäisenä vähän vähemmälle. Munat ovat pääsiäisen sesonkiruokaa ja kun nyt "koko Suomi" karppaa, ovat kauppojen munahyllyt näin pääsiäisen aikaan ihan tyhjillään.
Tähän intialaiseen kakkupohjaan ei tule munia lainkaan ja ohjeen erikoisuutena ovat kondensoitu maito sekä Coca Cola.
Munaton suklainen kakkupohja pienelle porukalle
n. 400 g kondensoitua maitoa
125 g voita
2 dl Coca Colaa
225 g vehnäjauhoja
2-3 ruokalusikallista kaakaojauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
Sulata kattilassa voi ja anna sen sitten jäähtyä. Lisää sulaneeseen voihin kondensoitu maito.
Sekoita jauhot keskenään ja lisää jauhoihin vuorotellen voisula-maitoseosta ja kolajuomaa. Voitele uunipelti ja kaada taikina pellille. Paista 175 asteessa noin 20-35 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla. Isoa kakkua varten tarvitset 2-3 kakkupohjaa.
Black Forest - kakku pienelle porukalle
n. 3 dl kuohukermaa
n. 1 rkl intiaanisokeria tai tavallista sokeria
1-3 tippaa vanilja-aromia
kirsikoita tai vadelmia tai mansikkaa
rouhittua suklaata
Kostuttamiseen:
n. 2 dl vettä
luraus rommiesanssia tai aitoa rommia
n. 1 rkl intiaanisokeria tai tavallista sokeria
Vatkaa kerma vaahdoksi. Makeuta sokerilla ja mausta vanilja-aromilla tai vaniljasokerilla.
Sekoita veteen rommiesanssi tai rommi sekä sokeri.
Jaa kakkupohja neljään tai kolmeen osaan. Kostuta se romminmakuisella sokerivedellä. Laita kermavaahtoa ja kirsikoita/vadelmia/mansikoita. Toista vaiheet kaikissa kerroksissa. Koristele päällimmäinen kerros ja kakun reunat kermavaahdolla raastetulla suklaalla ja kirsikoilla/vadelmilla/mansikoilla.
Tästä kakusta olisi tullut kauniimpi, jos olisin viitsinyt leikata pohjan tasaiseksi neliöksi, mutta sitten olisi tullut hukkareunaa niin paljon, että ajattelin kakun kelpaavan kotitarpeiksi. Juhlakakkua tehdessä olisin tietenkin huolellisempi ja vatkaisin ehkä tuota kermaakin vähän enemmän... :-) Kakkua varten olimme ostaneet kyllä suklaatakin, mutta koristeluhetkellä se oli kadonnut mystisesti jonnekin, niin että tämä kakku jäi nyt ilman suklaata.
Tässä vielä pari videota, jotka inspiroivat minua tämän kakun tekemisessä:
Aloitin kirjoittamaan tätä ruokablogia wordpress.comissa vuonna 2006. Silloin kaikki oli vielä helppoa ja ruokaa tein sillä ajatuksella, että mikä maistuu ja mitä on hauskaa kokkailla. Silloin en seurannut karppaamista, ruoan terveellisyys oli tärkeää, mutta ei se ei rajoittanut kokkailuintoa.
Vuosien varrella olen kokeillut karppaamista jo moneen otteeseen. Aina välillä repsahtanut ja taas aloittanut uudella innolla. Ruokailusta on tullut vaikeaa ja välillä se on ollut jopa tähtitieteellistä. Oudot vatsakipuni ovat saaneet minut epäilemään milloin mitäkin ruoka-ainetta ja sen seurauksena olen rukannut ruokavaliotani aina johonkin suuntaan...ja tämä tutkimustyö varmasti jatkuu.
Tämän naftaliinista kaivetun blogin myötä annan ruokailusta tulla uudelleen oikein sellaisen iloisen asian. En lupaa, että tästä löytyy jotain tiettyä ruokavaliota noudattavalle yhtään mitään, toisaalta täältä voi löytyä yllättäviäkin juttuja. Blogissa pyrin noudattamaan ihmisen ruokavaliota :-)
Luomu, puhtaat raaka-aineet ja superfoodit kiinnostavat kovasti ja niitä varmaan tulen jatkossanikin keittiössäni käyttämään. Kokkailun intoa siis!
