Kääretorttuleivos (*****)

Joskus puhelin voi soida ja yllätysvieraat ilmoittavat tulostaan. Toisinaan sitä tekee mieli herkutella ihan muuten vaan. Tämä leivonnainen syntyy noin puolessa tunnissa, mutta lopputulos näyttää - ja etenkin maistuu todella herkulliselta. Kääretorttuleivoksilla tai -kakulla olemme koekeittiössämme juhlineet jo monet raatilaisten merkkipäivätkin. Koska kakusta tulee sopivan pieni, niin se ei jää myöskään roikkumaan jääkaapin uumeniin pakkosyötäväksi. Kääretorttupohja on myös gluteeniton.
Näitä tervitaan:

• 3 munaa


• 1½ dl sokeria


• 3/4 dl perunajauhoja


• 2 rkl kaakaojauhetta


• 1 tl leivinjauhetta


• vaahtoutuvaa kermaa tms. valmistetta


• hilloa, banaania tai säilykehedelmiä tms. mieluista täytekakun täytettä

1. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen.


2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi


3. Yhdistele keskenään kaikki jauhot ja leivinjauhe ja lisää se seuloen vaahtoon.


4. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille.


5. Paista uunin keskiosassa 250 asteessa n. 5 minuttia. Paistamista kannattaa vahtia, sillä ohut torttupohja kypsyy todella sähäkästi. Mikäli pinta pääsee palamaan (koekeittiössämme näin käy alvariinsa ;-) ) niin tummennutta pintaa pystyy aika helposti rapsuttamaan pois eikä maku kärsi.


6. Ripottele hieman sokeria paistuneen torttupohjan pinnalle ja kumoa se esim. leivinpaperin päälle.


7. Poista paistopaperi varovasti. Jos se ei irtoa helposti niin voitele paistopaperin pinta kylmällä vedellä.


8. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tortun pinnalle mieluisesi täytekakun täytteet. Me olemme olemme kaikkein laiskimpina/kiireisimpinä hetkinä heittäneet sisälle vain mansikkahilloa, banaania ja kermavaahtoa.


9. Rullaa pohja tortuksi. Voit jakaa sen valmiiksi annaosleivoksiksi ja koristella mielesi mukaan. Toinen vaihtoehto on koristella koko torttu täytekakuksi kermavaahdolla ja hipsuttaa pinnalle esim. nonparelleja, hedelmiä tms.

Tätä reseptiä olemme siis koekeittiössämme toistaneet useaan otteeseen ja aina se on ollut kaikkien raatilaistemme mielestä erittäin maukasta herkkua! Koska tämä on niin helppo ja nopea tehdä niin tälle ei voi olla antamatta muuta tähtimäärää kuin täydet viisi.

Vielä tähän lopuksi. Koekeittiömme kokeili eilen myös Iloisen leipurin ruokablogista Vierasvarapullia. Hyvältä maistuivat nekin :-).

Kanaa, kanaa, kanaa

Joku on varmasti ihmetellyt koekeittiömme ruokalajien broileripainotteisuutta. Keittiössämme on tosiaan menossa jokin broileriruokien kausi, vaikka toki aina bloggauksien välillä olemme syöneet sitä arkisista arkisinta "mättöruokaakin" . Sitä vain ei viitsi raportoida jauhelihakastikkeesta ja kuoriperunasta :-) . Hiljaisuus blogissa tarkoittaa yleensä sitä, että syömme joko em. ruokaa tai sitten emme ehdi toimitus- yms. kiireiltä kuin heittää pakastepizzan uuniin.

Koekeittiömme esittelyssä jo mainitsinkin jotain niistä raaka-aineista, joita koekeittömme käyttää. Liharuuissa meillä on yleensä joko broiskua, nautaa, poroa, hirveä tai kalaa.

Possua pyrimme välttämään. Joskus sitä tulee salakavalasti syötyä jossain valmishötöruuassa tai leikkeleessä leivän päällä, mutta tietoisesti emme valmista siitä itse mitään ruokaa. Koekeittiössämme soi Bob Dylanin musiikki. Hänkään ei uuden Muistelmat Osa 1 -kirjansa mukaan syö sikaa. Syyksi Dylan heittää:" En syö mitään sellaista, jossa on kolmannes rottaa, kolmannes kissaa ja kolmannes koiraa. Se ei maistu... silleen oikealta." Koekeittiömme syyt ovat yhtä hatusta vedettyjä.

Olemme tehneet epätieteellistä tutkimusta possusta irtoavasta paistinrasvasta. Kun paistetun possun pistää jääkaappiin, tai vaikka sen antaisi olla huoneenlämmössäkin jäähtymässä, hyytyy sen rasva ihan tönköksi. Samaa ilmiötä emme ole huomanneet naudan eikä broilerin rasvan kanssa. Olemme tästä sitten vetäneet oman johtopäätelmämme: rasva tönkkööntynee ihmisen sisälläkin samalla tavalla aiheuttaen erilaisia tukoksia. Teoriaamme vahvistaa myös kertomus yhdestä sukulaisestani, joka kerran epähuomiossa kaatoi joulukinkun paistorasvaa viemäristä alas (niinhän ei saa tehdä!), ja viemäri tukkeutui todella pahasti. Niin että viemärin putkisto on kuitenkin paljon suurempi kuin ihmisen "putkisto"... Muuten sianlihan maku on kyllä hyvää ja olemme sitä syöneet todella antaumuksella ennen tätä epätieteellistä huomiotamme ;-) .

Porkkanaiset röstiperunat (****)

Joskus sitä ihmettelee, miksi jotain ruokaa ei ole älynnyt kokeilla aikaisemmin. Yksi tämmöinen on ollut röstiperunat. Niinpä kun eilen ulkona paukkui pakkanen ja sisätilan mittari alkoi vajoamaan uhkaavasti alle mukavan huonelämpötilan, sytytin Louhettaren koekeittiössä puuhellaan tulen. Siinä puuhellan lämmön lumossa sulin ajatukselle kokeilla röstiperunoiden tekemistä. Ohjeen "päärungon" löysin joltain vegaanien keskustelupalstalta, mutta muuttelin ohjetta jonkin verran, koska halusin päästä eroon jääkaapin uumenista löytyneistä porkkanoista.

Näitä tarvitset:

• n. 400 g perunoita


• n. 100 g porkkanoita


• 1 sipuli


• oliiviöljyä


• suolaa


• mustapippuria


• paprikaa (jos en olisi halunnut koemaistattaa röstejä myös lapsille olisin laittanut joukkoon chilijauhetta ja punaista Tabasco-kastiketta.)


• yrttipippuria (Santa Maria)

1. Perunat ja porkkanat kuoritaan ja raastetaan karkeaksi raasteeksi. Sipuli kuoritaan ja pilkotaan hienoksi.


2. Kasvikset laitetaan kulhoon ja joukkoon sekoitetaan öljy ja mausteet.


3. Nosta raasteesta kokkareita lusikalla lämpimälle pannulle ja litistä kokkareet pieniksi pihveiksi.


4. Paista pannulla kiinteiksi ja kullanruskeiksi.


5. Tarjoa röstit heti esim. kanan kanssa

Joissakin löytämissäni ohjeissa "röstitaikinaan" lisättiin myös kananmunaa ja/tai perunat olivat hieman esikypsennettyjä, mutta juttu toimi mainiosti ilman ko. lisäyksiäkin.

Raadin aikuisväestölle röstit maistuivat todella hyvin, mutta erityisen nirso pikkuväki oudoksui omituisia pihvejä. Heille olisi maistunut kuulemma kaupan porkkanaletut paremmin. Vaan röstejä teemme varmasti toistekin, mutta silloin täytyy kehitellä niiden kanssa vielä joku näpsäkkä kastike.

Siiklipään uuniperunat ja savukalakastike (*****)

Louhetar -lehdestä tuttu sarjakuvahahmo Siiklipää heittää ruudussaan aina jotain päivänpolttavaa Lopesta ja sen asukkaista. Loppi on tunnettu perunastaan ja Siiklipää on aito loppilainen päätään myöden ;-) . Siiklipään perheessä syödään perunaa, jota vaimo Roosamunda joka päivä valmistaa. Niinä päivinä kun ruokavastuu on Siiklipäällä valmistaa herra mukuloidensa kanssa uuniperunoita. Työnjako on selvä: mukulat käärivät perunat ja Siiklipää on puhelimessa - kunnalliset asiat kun eivät odota.

Kiireisenä päivänä (näitä tuntuu nyt olevan tällä viikolla paljon) epätieteellinen koekeittiömme turvautui Siiklipään ohjeeseen. Koekeittiön valtasi pari mukulaa ja puhelinkin soi sopivasti, kuten asiaan kuului. Mukuloista pienemmällä riitti askaretta yhdenkin perunan kanssa, mutta vanhempi jaksoi kääriä koko pottumäärän. "Mä kutitan tätä vähän kainaloista", kihersi isompi mukuloista levittäessään öljyä pullasudilla perunan kylkiin.

Näitä tarvitset:

Uuniperunoihin

• 1-2 perunaa syöjää kohden


• oliiviöljyä


• merisuola (mieluiten hienoa)

Kastikkeeseen

• 1 prk (=2dl) kermaviiiä


• n. 100 g savulohta


• maustekurkkua


• ½ punasipulia


• ½ valkosipulinkynttä


• merisuolaa (karkeakin käy)


• valkopippuria


• pieni loraus sitruunan mehua

1. Valitse keskenään tasakokoisia perunoita. Pese perunat hyvin ja kuivaa talouspaperilla. Puolita ne sen jälkeen ja nosta foliopaperipalasten päälle. Sivele perunan puolikkaat oliiviöljyllä. Ripsauta kullekin puolikkaalle hiukan merisuolaa, kääri pakettiin ja nosta vuokaan. Paista potut 200 asteessa noin 45-60 minuuttia eli kunnes ovat kypsyneet.


2. Kun perunat ovat uunissa, valmista kastike. Hienonna sipulit, maustekurkku ja kala. Lisää joukkoon kermaviili, merisuolaa, valkopippuria ja sitruunan mehua. Sekoita kaikki ja laita oleentumaan jääkaappiin.

Raatilaisten hampaiden välissä inhottavasti narskuvat merisuolarakeet olivat vähällä himmentää ruokakokonaisuudelle ajattelemaamme viittä tähteä neljään. Tämän vuoksi suosittelemmekin käyttämään ainakin noissa uuniperunoissa hienoa merisuolaa - ja sellaista hankittakoon myös koekeittiömme maustehyllylle! Muuten ruoka maistui sekä raadin aikuisille että mukuloille. Lapset tosin ihmettelivät jonkin aikaa suolakokkareiden lisäksi myös sitä, että miksi nyt ei kuorita perunoita.

Uuniperunat kastikkeen ja raikkaiden vihannesten kanssa sopivat vaikka illanistujaisiin tai saunaillan ruoaksi. Kastikemäärästä syö noin neljä aikuista.

Kiireisen kokeilijan tuore paprika-chilisalsa (****)

Kiireen ei aina tarvitse tarkoittaa sitä, että pitäisi turvautua kalliisiin ja maultaan latteisiin valmiskastikkeisiin. Tämä herkullinen ja näyttävä paprika-chilisalsa syntyy noin 15 minuutissa. Salsaa ei tarvitse keittää, joten se on todellinen vitamiinipommi ja sen vuoksikin piristävää vaihtelua keittiön kastikevalikoimassa.


Näitä tarvitset:

1 keskikokoinen punainen paprika

½ punasipulia

1 valkosipulinkynsi

½ tuoretta chiliä

1/4 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

vettä

merisuolaa

mustapippuria (rouheena)

(hedelmä)sokeria

1. Kuori ja pienistä sipulit. Pilko paprika ja chili, joista molemmista on poistettu siemenet. Chilien käsittelyssä kannattaa olla varovainen, sillä chilin joutuessa esim. silmiin se kirvelee inhottavasti. Pese tämän vuoksi hyvin kätesi chilien pilkkomisen jälkeen.


2. Soseuta vihannekset esim. sauvasekoittimella sileäksi.


3. Lisää maisteet ja säädä kastikkeen paksuutta oliiviöljyllä ja vedellä. Tarkista maku.

Koekeittiömme väki maisteli kastiketta ensin maissilastujen kanssa odotellessaan varsinaisen ruoan kypsymistä. Raadin mielestä salsa taipui hyvin myös kierrepastan ja uunissa paistettujen broilerin rintaleikkeiden kanssa. Enimmäkseen koemaistajat pitivät salsan mausta, vaikka se ei tällä kertaa kovin tulinen ollutkaan. Chilin siemenet olisvat lisänneet tulisuusastetta muutamalla pykälällä, mutta toisaalta eihän kaiken aina niin "hottia" tarvitse ollakaan.

Raatilaisten mielestä ohjeen sipulimäärä vaatisi kuitenkin hieman säätämistä, sillä nykyisellään sipulien maut määräsivät liikaa salsan tahdin ja tunketuivat ehkä liiankin voimakkaasti esille. Varsinkin kastikkeen jättämä jälkimaku suussa muistuttaa sipulista pitkään. Jälkiruoaksi raati päättikin ottaa jäätelöä.

Raati äänesti salsalle neljä tähteä.

Psst. jos mietit, että mitä ihmettä tuolla toisella puolikkaalla punasipulia tekisit niin pilkopa sekin, mutta kääräise silppu folioon ja heitä pakastimeen. Tällä tavalla säästät taas muutaman minuutin seuraavan kastikkeen kanssa, kun sipulia ei tarvitse enää pilkkoa.

Aurinkoinen broilerikeitto (*****)

Tulisen takapotkun antava broilerikeitto tekee sielulle ja mielelle hyvää. Se on oivallinen ruoka hiihtoretken päätteeksi, mutta tekee terää myös talviflunsasta kärsivälle.

Keiton valmistaminen on helppoa ja siihen kuluu aikaa noin puolituntia. Keitosta tulee noin neljä isoa annosta.

Näitä tarvitset:

2 omenaa
1 sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl maitoa
1 punainen paprika
2-3 valkosipulinkynttä
n. 350 g (hunaja)marinoituja broilersuikaleita
2 dl creme fraichea
öljyä
currya
tupsautus cayennepippuria
muutama tippa punaista Tabasco-kastiketta
mustapippuria
1/2 tl suola

1. Paista suikaleet pannussa. Lisää kypsien suikaleiden joukkoon silputut sipulit ja valkosipulinkynnet se kuutioidut omenat. Anna paistua, kunnes sipulit ovat kuullottuneet ja omenat hiukan pehmenneet.


2. Siirrä broilerit ja kasvikset kattilaan ja lisää jauhot. Sekoita. Lisää vesi, maito ja kanaliemikuutio sekä pilkotut paprikat sekä mausteet. Noudata varovaisuutta mausteiden kanssa, sillä keitosta voi helposti tulla liiankin tulista. Anna porista hiljaisessa lämpötilassa kymmenisen minuttia. Lisää lopuksi creme fraiche ja anna vielä kiehahtaa.


3. Tarjoa leivän ja raikkaiden kasvisten kanssa. Keittoa voi myös hyvin lämmittää seuraavana päivänä, mutta muista että keiton tulisuusaste kasvaa tällöin hieman.

Louhettaren koekeittiön maistajat arvioivat keiton mauksi täydet viisi tähteä.